Visiitti Brändön Jurmoon

Sunnuntaina oli ihana tyyntäkin tyynempi keli, joka sopi täydellisesti pidemmälle venereissulle. Pohdimme mihin voisimme ajella ja ehdotin veljeni mainitsemaa Jurmon saarta. Koitin ennen lähtöä googletella tietoa paikasta, mutta päädyin aina Paraisten Jurmon tietoihin ja lopulta luovutin etsintöjeni kanssa. Veljeni oli käynyt Brändön Jurmossa ja kertoi, että siellä olisi muun muassa suloisia pitkäkarvaisia lehmiä, ja niinpä päätimme lähteä sinne sunnuntaiajelulle.

Meri ei oikeastaan enää tämän tyynempi voisi olla. Kaunista katsella ja mukavan tasaista menoa veneellä!
Meri ei oikeastaan enää tämän tyynempi voisi olla. Kaunista katsella ja mukavan tasaista menoa veneellä!

Lähdimme matkaan aamupäivällä ja rauhallisella vauhdilla olimme perillä sopivasti lounasaikaan. Saarelta löysimme yhden ja ainoan ruokailupaikan (saa valaista, jos jokin toinenkin on olemassa! :)), joten sinne menimme ja ruoka olikin oikein maittavaa.

Ruoan jälkeen mies ja nuorempi lapsista suuntasi veneelle päiväunille ja minä lähdin vanhemman kanssa tutkimaan saarta. Tavoitteena oli löytää näköalatorni, mutta joko kuljimme laput silmillä tai sitten opasteet olivat hukkuneet metsään, sillä emme tornia löytäneet. Sen sijaan näimme söpöjä pitkäkarvaisia lehmiä ja paljon kaunista mustikkametsää sekä maalaismaisemia.

Ylämaankarjan edustaja kurkkimassa otsatukkansa alta.
Ylämaankarjan edustaja kurkkimassa otsatukkansa alta.

Pitkän kävelyn päätteeksi ostimme jäätelöt jo tutusta ruokapaikasta, joka toimi myös kyläkauppana. Samalla huomasin seinällä kartan, josta kävi selvästi ilmi missä näköalatorni olisi ollut. Ensi kerralla löydämme perillekin! Söimme jäätelöt ja kävimme leikkimässä majatalon pihassa olevilla hieman iäkkäillä keinuilla ja muilla laitteilla. Todennäköisesti laitteet olivat jääneet pihaan niiltä ajoilta, kun saaressa toimi vielä koulu. Lapset tykkäsivät, vaikka äitiä vähän hirvittikin kuinka laitteet kestävät…

Tämä juliste löytyi ravintolan seinältä pitkän kävelyretkemme jälkeen. Kävimme tuolla oikealla vähän näkyvässä saaren kärjessä asti, reippaan 5-vuotiaan kanssa.
Tämä juliste löytyi ravintolan seinältä pitkän kävelyretkemme jälkeen. Kävimme tuolla oikealla vähän näkyvässä saaren kärjessä asti, reippaan 5-vuotiaan kanssa.

Leikkimisten jälkeen olikin aika suunnata kohti saunan lämmittämistä ja päivällisen laittamista mökillä, joten palasimme veneelle ja suunnistimme takaisin kohti Kustavia.

Hieman vanhemman polven traktori kävelymatkan varrelta.
Hieman vanhemman polven traktori kävelymatkan varrelta ja sinistäkin sinisempi taivas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s