Hei täällä ollaan taas! Nordic Business Forumin jatko-osat jäivät kirjoittamatta, kun kirjoittamisen into ja ilo katosivat tyystin. Nyt olen kuitenkin uudella innolla näppäimistön äärellä. Instagramia seuranneet saattavatkin arvata mihin olen työnhaun lisäksi käyttänyt viime aikoina aikani (ehkä tuo otsikkokin sen paljastaa..).

Katselin marraskuun lopussa Efter Nio -ohjelmaa ja näin siellä Eliisa Kuuselan kertomassa hapanjuurileivästä sekä kirjastaan Leipävallankumous. Ohjelman juontajat pääsivät leipomaan sämpylöitä ja muistan kuinka naureskelin vieressä istuneelle miehelleni, että minusta ei kyllä tuohon jauhojen grammalleen mittailuun olisi, kun olen tämmöinen fiilisleipoja!

Kävi kuitenkin jälleen kuten elämässä kovin usein käy eli vaikka sanoin, että ei ole minun hommani tuo tuommoinen vaa’an kanssa hifistely, niin päädyin tilaamaan kirjan ja pienen määrän juurta. Tammikuun alussa poikkesimme Vääksyn myllyllä ja ostimme 10 kilon säkin vehnäjauhoja ja pienempiä pusseja muita sortteja ja tammikuun lopussa vehnäjauhot olivat kuluneet loppuun, kun tuli ”vähän” hurahdettua.

Vääksyn myllyn vehnäjauhojen loputtua testasin Prisman hyllystä löytyneitä Liperin myllyn luomu vehnäjauhoja ja nyt tällä hetkellä käytössä ovat Porvoolaisen Strömsbergin myllyn jauhot. Kaikki ovat olleet aivan loistavia verrattuna kaupan perusjauhoihin ja tykkään ajatuksesta, että samalla kun leivon tuen pieniä yrityksiä.

Tammikuu meni tahkotessa ja nauttiessa ei niin kauniista, mutta sitäkin herkullisemmista leivistä ja helmikuussa alkoi jo leipien ulkonäköönkin tulemaan muutosta. Taitojen karttuessa olen mm. oppinut miten säädän leivän kuoren rapsakkuutta, miltä hyvä leivontavalmis juuri näyttää ja minkä lämpöinen vesi on sopivaa. Voisikin sanoa, että meneillään on jatkuva oppimisprosessi, josta nautin suunnattomasti. Samalla on helpottanut jatkuva tarve rampata kaupassa, kun emme enää osta lainkaan kaupan leipää, sillä eiväthän ne maistu yhtään miltään omaan verrattuna.

Hapanjuureen leivotut leivät maistuivat alkuun omaan suuhuni (yllätys!) hieman happamilta, mutta juuren ahkera käyttäminen ja makunystyröiden muokkaantumisen myötä en ole enää happamuutta huomannut. Leivät sulavat paremmin, koska ne saavat muhia eli fermentoitua rauhassa, useasti yön tai kahden yli jääkaapissa, ja tämän ansiosta ne sopivat monille joille normaali hiivalla leivottu vehnäleipä ei välttämättä sovi.

Saattaapi olla, että blogiin alkaa tupsahtelemaan reseptejä hyväksi havaituista leivistä muun sisällön ohella. Alla vielä muutama kuva alkuvuodelta. Säästän teidät kaikista lässähtäneimmiltä leiviltä tai ehkä teen erilaisista tavoista epäonnistua leivonnassa oman julkaisun jonain päivänä.