Säät suosivat nyt lomailijoita ja veneilijöitä, joten päätimme pakata eväskassit ja suunnata päiväksi veneretkelle kohti Valkeakoskea. Tähän mennessä olemme veneilleet lähimaisemissa ja pisin retki Hämeenlinnasta on ollut Petäykseen ja takaisin. Matkojen pituutta on rajoittanut minun herkkävatsaisuuteni, mutta jotenkin se on nyt hieman helpottanut, joten pidemmätkin reissut ovat alkaneet kiehtomaan!

Aloitimme päivän valmistamalla pari erilaista perunasalaattia, yksi lapsille ja toinen aikuisille. Pilkoimme myös vihanneksia ja hedelmiä rasioihin ja eikun veneelle! Aamu hieman venähti, joten jo ennen kuin olimme ehtineet Mierolan sillalle alkoi mangunta ”koska syödään?”. Emme halunneet ihan vielä siihen pysähtyä, joten ajoimme Lepaan vierasvenelaituriin parkkiin ja kaivoimme eväät esille. Eväät sujahtivat pikavauhtia parempiin suihin ja sitten alkoikin pohdinta siitä, että miten pienempi nukkuisi päiväunet. Emme olleet tytön kanssa Lepaalla pahemmin ennen seikkailleet ja päätimmekin jakaantua kahtia ja mieheni jäi päiväunivahdiksi veneelle.

Lepaalla palloilimme sinne ja tänne ja löysimme kuntoilulaitteita ja pienen leikkipuiston, niissä vierähti hyvä tovi, jonka jälkeen lähdimme tutkimaan muuta ympäristöä. Lepaalla toimii puutarhakoulu, viinitila sekä golf-kenttä ja kauniita kukkasia ja istutuksia onkin siellä ja täällä. Nuuhkimme ja ihastelimme monenlaisia ja värisiä kukkasia sekä kauniita vanhoja rakennuksia. Löysimme vanhan tuulimyllyn ja hautausmaan kappeleineen, jonka jälkeen kahvihammasta jo kolottikin ja päädyimme kartanolle kahville ja leivonnaiselle.

Pari tuntia oli tässä vaiheessa hurahtanut vauhdilla ja päätimme suunnata kohti venettä, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Seuraavaan kertaan jäi tutkittavaksi vielä viinimyymälä, joka sijaitsee golf-kentän yhteydessä.

Lepaalta lähdimme kohti Valkeakoskea ja koska kanava oli sopivasti auki päätimme mennä toiselle puolelle. Olipahan jännä kokemus! Meistä ei kukaan ollut ennen ollut kanavassa ja vähän meinasi stressihikeä puskea, kun ei tiennyt kuinka tulisi toimia ja miten vene pysyisi parhaiten paikallaan. Hyvin selvittiin kuitenkin toiselle puolelle!

Valkeakosken keskustan ohi livuttiin hissukseen ja pohdittiin, että mihin pääsisimme uimaan ja vastaus tuli melko pian vastaan, nimittäin Apian ranta. Siellä oli tilaa veneparkissa, pukuhuoneet, pieni kioski ja hiekkaranta. Todella hieno paikka, mutta valitettavasti vedessä oli hieman sinilevää. Päätimme kuitenkin pulahtaa veteen, joka oli +20 asteista eli alkuun kylmän oloista, mutta nopeasti siihen tottui! Huuhtelimme itsemme hyvin, ettei vaan tulisi mitään ihottumia. Uinnin jälkeen nautimme veneessä mansikoita ja mukaan pilkottuja hedelmiä, ja suuntasimme takaisin kohti kanavaa.

Valkakoskelta lähtiessä kello oli jo puoli kuusi ja alkoi itsekullakin olemaan nälkä. Olimme aiemmin veneilleet Petäykseen ja päätimme nytkin poiketa sinne syömään ja leikkipuistoon, jos aikaa jäisi. Ruoka oli jälleen hyvää, otimme kesälistalta paistettua siikaa ja lämmintä perunasalaattia, nam! Lapset alkoivat tässä vaiheessa olemaan, niin väsyneitä, että leikkipuiston jätimme seuraavaan kertaan. Ehkä silloin testaamme myös minigolfin, joka houkuttelevasti näkyi ravintolan terassilta.