Limavanoja, reikiä lehdissä ja narsketta kenkien alla.

Lehtokotilot ovat heränneet talvihorroksestaan ja kaivautuneet esille mullasta, lehtien alta ja kuka mistäkin. Me olemme puolestamme aloittaneet jälleen taistelun niitä vastaan uudella tarmolla! Näin keväällä vielä jaksaa vaivautua, viime vuonna elokuussa iski totaalinen taisteluväsymys. Saa nähdä pääsemmekö tänä vuonna syyskuulle asti vai tuleeko hyytyminen jo aiemmin.

Kotilo
Kotilo aamupalalla MINUN tulppaanissa.

Olemme keräilleet kotiloita nyt pari viikkoa etikka-vesiliuokseen lasipurkkeihin ja maitotölkkeihin, joita on ympäri pihaa. Tällä viikolla otettiin isompi vaihde kehiin ja revittiin kolme isoa havupensasta kukkapenkistä pois. Havut olivat kauniita ja pitivät kivasti rikkaruohot hakkeen kanssa kurissa, mutta kotilot viihtyivät niiden varjossa maatuvaa haketta nautiskellen aivan liian hyvin. Nyt saivat siis havut ja hakkeet lähteä! Peräkärryssä odottaakin nyt kaatopaikkareissua kymmenisen säkillistä hake-multaseosta ja suuri kasa havupensaan oksia.

Tilalle ostin kolme erilaista alppiruusua ja yhden mustikkkapensaan lisää, sillä kyseessä on varjoinen paikka pohjoiseen päin, jossa ei moni muu kasvi menestyisi. Ehkä kotilot eivät myöskään tykkää paksuista vahamaisista rhodon lehdistä..? Jää nähtäväksi. Tuntuu kyllä, että nämä meillä päin mellastavat kotilot syövät aivan kaiken raparperista koiran kakkaan!

Entiset havut
Näitä havuja oli kukkapenkissämme kolme suurta yksilöä, taustalla näkyy mustikkapensaita.

Viime vuonna havaitsimme, että kun rajaa kukkapenkin reunan hiekalla, pysyy kotilot melko hyvin poissa. Ilmeisesti pirulaiset eivät pysty liikkumaan hiekan päällä niin hyvin. Lisäksi meillä oli kasvulavojen reunoilla/seinämissä kuparinauhaa (saa rautakaupoista ainakin kauden alussa), joka sekin tuntui toimivan. Ainakin kunnes se elokuun laiskuus iski ja herneet pääsivät venähtämään ja roikkumaan nurmikolle. Niitä pitkin kotilot olivat sitten kiitäneet kasvulavoille. Huoh.

Kuten huomaatte herättää tämä aihe minussa tunteita, lähinnä raivoa ja turhautumista. Tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, varsinkin kun moni naapureista on luovuttanut taistelun kanssa tai väittää, että heidän pihallaan ei moista ongelmaa ole. Niinpä. Listasin alle vinkkejä, joita voit testata omassa pihassasi mikäli taistelet saman ongelman kanssa.

  1. Kerää kotilot sateen jälkeen tai heti aamulla, jolloin ne ovat runsain mitoin liikkeellä.
  2. Älä luo suotuisia paikkoja kotiloille, kuten hakekasoja pensaiden ympärille tai kateviljelyä.
  3. Tuhoa kotilot hukuttamalla etikkaliemeen, kaatamalla kiehuvaa vettä päälle, polttamalla tai kaivamalla syvälle maahan (vähintään 20 cm).
  4. Estä kotiloiden kulkua laittamalla kahvinporoja, hiekkaa, myrkkyä, kuparinauhaa tai tuhkaa niiden kulkuväylille.
  5. Siivoa kuolleet/liiskaantuneet kotilot pois, sillä raadot houkuttelevat lajitovereita kauempaakin herkuttelemaan! Kotilot syövät siis toinen toisiaan.

Mikäli haluat lukee aiheesta lisää bongasin Iltasanomien vanhan jutun aiheesta ja Meillä Kotona oli myös juttua. Jälkimmäisessä väitetään, että pionit olisi yksi lehtokotiloiden inhokeista, ei muuten pidä paikkaansa! Ihan hyvin näytti minun valkoiset pionit maistuvan viime vuonna..

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s